Kun painat kätesi selälleni
ja vedät lähellesi
kaikkien niiden ihmisten edessä
kaikkien niiden tunteiden viedessä.

Etkä edes osaa aavistaa
miten hajoitat minun maailmaa.

Kun hyräilet korvaani
niin pehmeästi ja liian hiljaa
suljen silmäni ja tuoksuusi jään
pieneksi hetkeksi elämään.

Et sinä tietäisi
vaikka kertoisin
miten sydämeni
sanojeni taakse piilotin.

Syli lohdullinen
turvallisin
kehdoista kaikkein myrkyllisin.
Siihen jää
pieni lepäämään.

Tuutu laulun
laulaa äiti pieni
lauluista kauneimman
jonka julmuus
maailman vaientaa.

Älä sano, että rakkaus sai aikaan sen
lähdön luokse enkelten.
Jos näin kylmää se olla saa
tahdon väliinpitämättömyyden
tämän maailman pelastamaan.
Pelko peittoaa rakkauden heikkoutta
se saa hiljaisuuden tuskasta huutamaan.

Lämmin syli ymmärtävin
rakastavan kumppanin
Siihen jää
turvaan hengähtämään
viimeistä henkäystä.

Kunnes kuolema erottaa
niinhän sitä vannotaan.
Jonka käsiin elämän jätti
hänen käsistään se lähti.

Tuonelaan
ikuisuuteen odottamaan
kunnes taas
tavataan.

Päivien lipumista ei huomaa. Ne menevät ohitse salakavalasti, kunnes eräänä päivänä pysähdyt ja jäät katsomaan taaksesi. Olet paennut elämää ja kaikkia niitä ikäviä asioita, joita siihen kuuluu. Pysähdyksesi kostautuu. Ikävä saa sinut kiinni, muistot vyöryvät ylitsesi. Yrität pitää itsesi pystyssä, kun myrskyn keskus saavuttaa sinut. Ohikiitävän hetken olet varma, ettet selviäkkään. Kaikki se kylmyys iskeytyy ihosi läpi, lihasta luihin asti. Maailmassa ei olekkaan happea tarpeeksi sinulle. Olet satimessa. Pienistä väreistä merenpinnalla onkin syntynyt aalto, joka uhkaa viedä sinut mukanasi. Niin paljon, kuin tahtoisitkin heittäytyä sen syliin, saa jokin taistelemaan vastaan. Taistelet elämästäsi elämää vastaan. Puolustamasi asia onkin pahin vihollisesi. Sinä.

Siinä ei oikeasti ole järkeä. Tunnetila, joka lähinnä lähentelee järjettömyyttä. Miten paljon voikaan pelätä toisen läheisyyttä ja kaivata sitä yhtä kipeästi, samaan aikaan. Järkeistäminen ei auta,
kun yrittää selvitellä omia tunnetilojaan itselleen. Kun kyseinalaistaa itsensä ja oman elämänsä.
Ilman todellista syytä, järkevää syytä. Himoa, rakkautta, itseinhoa ja vihaa. Toiset kutsuvat sitä kauneimmaksi asiaksi, mitä maa päällään kantaa. Olen alkanut epäröimään.
Voiko ollakkin niin, että rakkaus onkin rumaa, vaikka se olisi puhdasta, pyytteetöntä? Missä menee se hiuksenhieno raja? Siinäkö, ketä rakastaa ja milloin rakastaa?

Kun minut valtaa rauha, jota en osaa edes sanoin kuvata, voiko se olla pahaa? Tyyntä ennen myrskyä. Ja kun taivas sitten repeäisi jäisi jäljelle enään kaatuneet puut, jotka tuuli olisi repinyt juurineen. Runneltua luontoa, silmän kantamattomiin. Miten voi uskoa rakkauden parantavaan voimaan sellaisen näyn edessä? Vai onko se jotain, jota halutaan uskotella itselleen ja ostaa mielenrauha? Koska mikään kaunis ei voi koskaan olla pahaa.

Sinussa minä katson kauneutta, joka useasti tuntuu kipeänä rinnassani. Rakkaus voi sattua ihan vain siksi, että sitä on niin paljon. Kun nukut vierelläni ja minä yöntunteina kuuntelen hengitystäsi, voin pahoin ymmärryksestä, että joskus en enään herääkkään viereltäsi. Jos saisin päättää, jäisi ikuisuus meihin eikä ajalla olisi otetta. Pysäyttäisin sen tähän, jos vain voisin. Kun silitän hiuksisasi ja sinä painat pääsi rintoihini, tiedän, että olen saanut enemmän, kuin koskaan uskalsin toivoakkaan. Silloin minun rakkauteni on syvää ja niin puhdasta. Sinussa on kotini, vaikka en tiedä, onko se viisasta, rakentaa maailmaansa toiseen. Ehkä en selviäisikään, jos jotain tapahtuisi?

Kun hän katsoo minuun, on kuin varjo lankeaisi yllesi ja jäisit katseeni ulottumattomiin. Sydämessäni olisikin tilaa enemmän kuin tiesinkään. Paljastuisi alueita, joita sinä et asutakkaan. Se on hämmentävää. Epäilen, etten osaakkaan rakastaa, etten tiedäkkään rakkaudesta mitään. Se on myöskin pelottavaa. Jos se, mitä sinua kohtaan tunnen, ei ole rakkautta, voisinko koskaan selvitä hengissä mistään tätä vahvemmasta? Onko edes mahdollista, että on olemassa suurempaa, kuin se, mitä sinua kohtaan tunnen? Voiko olla, että rakkauteni onkin pelkkää valhetta, minun tietämättä sitä itsekkään?