Päivien lipumista ei huomaa. Ne menevät ohitse salakavalasti, kunnes eräänä päivänä pysähdyt ja jäät katsomaan taaksesi. Olet paennut elämää ja kaikkia niitä ikäviä asioita, joita siihen kuuluu. Pysähdyksesi kostautuu. Ikävä saa sinut kiinni, muistot vyöryvät ylitsesi. Yrität pitää itsesi pystyssä, kun myrskyn keskus saavuttaa sinut. Ohikiitävän hetken olet varma, ettet selviäkkään. Kaikki se kylmyys iskeytyy ihosi läpi, lihasta luihin asti. Maailmassa ei olekkaan happea tarpeeksi sinulle. Olet satimessa. Pienistä väreistä merenpinnalla onkin syntynyt aalto, joka uhkaa viedä sinut mukanasi. Niin paljon, kuin tahtoisitkin heittäytyä sen syliin, saa jokin taistelemaan vastaan. Taistelet elämästäsi elämää vastaan. Puolustamasi asia onkin pahin vihollisesi. Sinä.