Sateen huuhtoman asfaltin pinta
katulamppujen loisteessa kimaltaa
Taivas on surunsa saanut
tänään maahan oksentaa.

Eilen suru astui taloon
jäi sinne asumaan
opetti itkien puhumaan.

Ei surulta turvaa saa
sitä  vastaan ei pysty varautumaan.
Se tulee ja maalaa maailman mustalla
vie naurun tullessaan ja painaa ryhdin kumaraan.

Varjot metsissä syvenee
valon väistyessä varjojen tieltä.
Kertovat surun kulkeneen
raskain askelin sieltä
monien silmät sulkeneen
tuudittaen iki uneen.