Siinä ei oikeasti ole järkeä. Tunnetila, joka lähinnä lähentelee järjettömyyttä. Miten paljon voikaan pelätä toisen läheisyyttä ja kaivata sitä yhtä kipeästi, samaan aikaan. Järkeistäminen ei auta,
kun yrittää selvitellä omia tunnetilojaan itselleen. Kun kyseinalaistaa itsensä ja oman elämänsä.
Ilman todellista syytä, järkevää syytä. Himoa, rakkautta, itseinhoa ja vihaa. Toiset kutsuvat sitä kauneimmaksi asiaksi, mitä maa päällään kantaa. Olen alkanut epäröimään.
Voiko ollakkin niin, että rakkaus onkin rumaa, vaikka se olisi puhdasta, pyytteetöntä? Missä menee se hiuksenhieno raja? Siinäkö, ketä rakastaa ja milloin rakastaa?

Kun minut valtaa rauha, jota en osaa edes sanoin kuvata, voiko se olla pahaa? Tyyntä ennen myrskyä. Ja kun taivas sitten repeäisi jäisi jäljelle enään kaatuneet puut, jotka tuuli olisi repinyt juurineen. Runneltua luontoa, silmän kantamattomiin. Miten voi uskoa rakkauden parantavaan voimaan sellaisen näyn edessä? Vai onko se jotain, jota halutaan uskotella itselleen ja ostaa mielenrauha? Koska mikään kaunis ei voi koskaan olla pahaa.

Sinussa minä katson kauneutta, joka useasti tuntuu kipeänä rinnassani. Rakkaus voi sattua ihan vain siksi, että sitä on niin paljon. Kun nukut vierelläni ja minä yöntunteina kuuntelen hengitystäsi, voin pahoin ymmärryksestä, että joskus en enään herääkkään viereltäsi. Jos saisin päättää, jäisi ikuisuus meihin eikä ajalla olisi otetta. Pysäyttäisin sen tähän, jos vain voisin. Kun silitän hiuksisasi ja sinä painat pääsi rintoihini, tiedän, että olen saanut enemmän, kuin koskaan uskalsin toivoakkaan. Silloin minun rakkauteni on syvää ja niin puhdasta. Sinussa on kotini, vaikka en tiedä, onko se viisasta, rakentaa maailmaansa toiseen. Ehkä en selviäisikään, jos jotain tapahtuisi?

Kun hän katsoo minuun, on kuin varjo lankeaisi yllesi ja jäisit katseeni ulottumattomiin. Sydämessäni olisikin tilaa enemmän kuin tiesinkään. Paljastuisi alueita, joita sinä et asutakkaan. Se on hämmentävää. Epäilen, etten osaakkaan rakastaa, etten tiedäkkään rakkaudesta mitään. Se on myöskin pelottavaa. Jos se, mitä sinua kohtaan tunnen, ei ole rakkautta, voisinko koskaan selvitä hengissä mistään tätä vahvemmasta? Onko edes mahdollista, että on olemassa suurempaa, kuin se, mitä sinua kohtaan tunnen? Voiko olla, että rakkauteni onkin pelkkää valhetta, minun tietämättä sitä itsekkään?